SININEN
olin kokonaan musteen peitossa
Punnersin isän työpöydän reunalle ja pläjäytin käteen ottamani viivoittimen pöydän pintaan. Lymyilin reunalla, reunalla loikoileminen oli kivaa.
Oli kiva seurata kartan tekoa aivan läheltä ja heilutella asiantuntevasti viivoitinta joka maistui aika kyllästetyltä - joko etelän puulta tai kyllästeöljylle tai näitten sekoitukselle - kaikki elinvuosieni karvaat maut yhteen sekoittuneena.
Sinä päivänä punnersin varomattomasti lähemmäksi korkeuskäyriä, mustia juovikkaita linjoja. Seurailin hypnoottisen intensiivisesti. Seurailin ja sormeni loi jonkun korkeuskäyräkaarteen, käteni liiteli erilaisina kuvioina.
Tapahtuikin niin että käsi tapasi epäonnisesti mustepulloa, joka kaatui ja muste levisi pöydälle ja nopeasti leveänä aumana pöydän reunan yli, siitä päälleni ja näin olin hetkessä sininen kaula, maha ja jalat. Muutama varvas oli vielä värjäytymättä.
Olin ihmeissäni koska muodonmuutos oli niin nopea ja täydellinen.
”Ohhoh! Mennäänpä pesulle”, sanoi isä.
Kapusin ammeeseen ja suihkutin ja ihmettelin kovin kun vesi ei tehonnut.
Tunsin, että mitä kauemmin sininen väri vallitsee, sitä pysyvämpää sen vaikutus - ikuista niin kuin kuolema. Niin se oli ensimmäinen konkreettinen ajatus kuoleman olemuksesta, täydellinen sinisyys.
Tilanne oli pelottava koska mitä pysyvämpää sinisyys sitä pysyvämpää kuoleman läsnäolo.
Sininen valo hehkui tummanvärisenä mahasta, vähitellen ympäristön komplementtivärien vaikutteita saaneena.
Tunsin kuinka väri alkoi sykkiä mahassa ja vähitellen seinällä. Hämmästyin värin sinisen sävyn luonnetta - kuinka vain olisin ollutkin niin riitti sykettä.
Sininen aivan kuin söi minua. Pienesti ja hellästi minä ruokin sitä kehollani.
Olin symbioosissa.
Ehkä koin yhtä ensimmäisistä taidekokemuksistani.
Kylpyhuoneen vaalean vihreä ja ruskean keltainen muuttuivat oranssin punaiseksi ja jälleen siniseksi, niin siniseksi.
Näin niin voimakkaita vastavärejä että vuoroin välkkyvät värit siirtyivät, erityisesti sininen, siirtyi myös näille seinille.
Värilliset vaikutteet ja niistä kehittyneet näyt värjäsivät ympärilläni kaiken.
Kehossa oli pysäytys ja samalla se jokin syntyi.
Kikkeli muuttui kireän jäykäksi ja kovana se osoitti seinää kohti. En oikein tohtinut lausua sille, niin...niin, että mitä seinää kohti olisi syytä osoitella - musteen sineen värjäytyneen, holtillisen holtittoman kikkelin kanssa yritin tulla toimeen, ottaa hallintaan.
Värilliset näyt siirtyivät hitaasti kaikkeen muuntuessaan vuoroin siniseksi sekä sen komplementtivärien sekoituksiksi.
Mutta siinä, kaiken sinisen ja varjohämärän salpaamana tuntui oudolta, että jokin minussa liikahti. Niin minustahan kaikki johtui ja juontui.
Niin kuin vähäisen ymmärryksen kajossa ymmärtäisin kuoleman läsnäolon, sen nimen, sen nimenomaisen lähestyessä.
Keho herää eloon, elämän voima muuttaa arvon arvoisen tuhon joksikin muuksi.
Tunsin suurta kunnioitusta nyt kumpaakin mysteeriä, musteen sinestä kiiltävänä pököttävää kikkeliä ja mustepulloa.kohtaan.
Mahdollista että jokin voimakas, elämänhaluinen olisi sisältynyt esanssoituneena tuohon pulloon.
Väri lähti pois vasta useitten mäntysuopa- ja tärpättipesujen jälkeen.
Jäin lopulta epävarmaksi siitä, oliko tuo mustepullosta karannut väri minusta lainkaan poissa, niin syvälle sen vaikutus ulottui.
Tommi Mäkelä
