Tommi Mäkelä

torstai 28. syyskuuta 2017

torstai 9. tammikuuta 2014

GALLERIA JANGVA

Uudenmaankatu, sisäpiha 4-6 Nylandsgatan, över gården

www.jangva.fi, galleria@jangva.fi, puh/tel 09 6123743

avoinna öppet open

ti-pe, ti-fre, tue-fri 11-19 la-su, lö-sö, sat-su 11-17

3. 4 – 20. 4. 2014

TOMMI MÄKELÄ

temperamaalauksia temperamålningar tempera paintings

väri valo varjo

färger ljus skugga

color light shade

Outoja ikkunoita, joista maailmallinen valo hetkeksi siivilöityy pöydän nurkalle.

Kerkiää vain kaksikymmentä sekuntia viipyillä kun sitten tuo mysteerinen valo seuloutuu, säteen ja useitten säteitten ryppäänä, kunnes haihtuu jonnekin tarkoin varjeltuun, selkiytymättömään huoneen perukkaan.

Katson seinää. Pöydän vierustamaan seinään, valo lankeaa ja painuu pöydän taakse pöytäliinaan imeytettynä kuin aurinko mailleen laskisi.

Maalaus voi luoda päättymättömän valokierron ja valmistaa vastaanottamaan tuon tapahtuman – kertaamaan, mielessämme toistamaan kokemamme vielä kerran. Kertautuminen on tie.

Löytäessämme maalauksen miellämme selityksen kokemassamme

ja sen kertautuessa, kokemuksen kertautuessa.

Kokijan tila on otollinen, jatkuva toiminta avaa muutoksien vyöryn.

Maalaaminen on monipuolinen väline ilmaista elämän arvoitus.

Nimenomaan arvoituksen ja mysteerin esittämisessä on maalauksen voima. Opimme ymmärtämään muutoksen.

Tämä jatkuu niin kauan kuin hetki on olemassa.

Selkeytän koko ajan työssäni suhdetta esittävään ja ei-esittävään.

Työni on hapuilevan abstraktia.

Olen usein ilmaisullisesti ehkä kaukanakin niistä modernistisistä ihanteista,
joita teokseni aika ajoin sisältävät.

Vuonna 2014 toivon tämän näyttelyn jotenkin markkeeraavan 40-vuotista taiteilijauraani, kenties myös ilmentävän joitain menneitä tapahtumia työskentelyni siirtymävaiheilta.

Tommi Mäkelä: Bike 90 x 94cm 2014.JPG

GALLERIA JANGVA 3 - 20. 4. 2014 Temperamålningar

färger ljus skugga

Säregna fönster där yttervärldens ljus i strimmor ett ögonblick silar in,
landar på bordskanten, där en stråle föder ett skimmer som dröjer
knappt några sekunder för att upplösas i knippen av ljusstrålar.
Ett egenartat ljus som snart avdunstat in i ett obestämbart, dunkelt hörn av rummet.

Jag betraktar väggen bakom bordet där ljuset lägger sej, absorberas i duken,

sjunker in och dalar som en solnedgång.

En målning kan forma ett oavslutat kretslopp av ljus - ge upphov till ett
återkommande mottagande av skeende - får sinnet att återuppleva intryck.

Upprepandet blir en väg.

I mötet med målningen upptäcker vi i upplevelsen en förklaring och
i dess upprepning likaså, genom återupplevelse.
Ett tillstånd av mottaglighet hos betraktaren i det fortlöpande skeendet öppnar
för en rad av förändringar.

Måleriet är ett mångsidigt medel för uttryckande av livets gåtfullhet.

Måleriet har särskild styrka att omfatta beskrivandet av det oförklarliga
och det gåtfulla. Vi lär oss förstå förvandling. Så länge vi är i ögonblicket.

I mitt arbete söker jag tydliggöra förhållandet mellan det beskrivande och det
icke-beskrivande. Mitt måleri är tveksamt abstrakt.
Ofta befinner jag mig i mitt arbete kanske långt ifrån de modernistiska ideal,
som mina verk tidvis innefattar.

Jag önskar att min utställning nu år 2014 på sitt sätt är en markering
för de 40 år jag varit verksam som konstnär och bitvis möjligen återspeglar
något av de omväxlande skedena i mitt arbete.

(övers. Tuula Mäkelä)

GALLERIA JANGVA 3 - 20. 4. 2014 Tempera paintings by Tommi Mäkelä

color light shade

Strange windows, through which a worldly light momentarily sifts onto the

corner of a table. It stays only for twenty seconds, the mysterious light sifting

into beams and numerous clusters of rays that then evaporate in to some

carefully guarded, unformed corner of the room.

I look at the wall. The light falls on a table adjacent to the wall, it sinks behind

the table, absorbed by the tablecloth like the sun setting upon its lands.

A painting can create an infinite circle of light and prepare us to receive an event

- to repeat and in our minds review, once again, what we have experienced.

Repetition is the way.

In confronting the painting our experiences unveil insights. Through their repetition

our conceptions evolve, again and again.

Painting is a diverse tool in which to express the mystery of life.

It is expressly this riddle and mystery that contain the paintings force.

We learn to understand change. This continues as long as the moment exists.

I am continually trying to clarify my relationship towards the figurative and

non-figurative in my work. My art is tentatively abstract.

I am often expressively far away from those modernist ideals, which my artworks

contain from time to time.

In 2014 I hope this exhibition will in some way mark my 40th year as an artist,

as well as, possibly disclose some of my past experiences and transitions

within my work.

(translated by Anna Puhakka)

torstai 19. syyskuuta 2013

SININEN

olin kokonaan musteen peitossa

Punnersin isän työpöydän reunalle ja pläjäytin käteen ottamani viivoittimen pöydän pintaan. Lymyilin reunalla, reunalla loikoileminen oli kivaa.

Oli kiva seurata kartan tekoa aivan läheltä ja heilutella asiantuntevasti viivoitinta joka maistui aika kyllästetyltä - joko etelän puulta tai kyllästeöljylle tai näitten sekoitukselle - kaikki elinvuosieni karvaat maut yhteen sekoittuneena.

Sinä päivänä punnersin varomattomasti lähemmäksi korkeuskäyriä, mustia juovikkaita linjoja. Seurailin hypnoottisen intensiivisesti. Seurailin ja sormeni loi jonkun korkeuskäyräkaarteen, käteni liiteli erilaisina kuvioina.

Tapahtuikin niin että käsi tapasi epäonnisesti mustepulloa, joka kaatui ja muste levisi pöydälle ja nopeasti leveänä aumana pöydän reunan yli, siitä päälleni ja näin olin hetkessä sininen kaula, maha ja jalat. Muutama varvas oli vielä värjäytymättä.

Olin ihmeissäni koska muodonmuutos oli niin nopea ja täydellinen.

”Ohhoh! Mennäänpä pesulle”, sanoi isä.

Kapusin ammeeseen ja suihkutin ja ihmettelin kovin kun vesi ei tehonnut.

Tunsin, että mitä kauemmin sininen väri vallitsee, sitä pysyvämpää sen vaikutus - ikuista niin kuin kuolema. Niin se oli ensimmäinen konkreettinen ajatus kuoleman olemuksesta, täydellinen sinisyys.

Tilanne oli pelottava koska mitä pysyvämpää sinisyys sitä pysyvämpää kuoleman läsnäolo.

Sininen valo hehkui tummanvärisenä mahasta, vähitellen ympäristön komplementtivärien vaikutteita saaneena.

Tunsin kuinka väri alkoi sykkiä mahassa ja vähitellen seinällä. Hämmästyin värin sinisen sävyn luonnetta - kuinka vain olisin ollutkin niin riitti sykettä.

Sininen aivan kuin söi minua. Pienesti ja hellästi minä ruokin sitä kehollani.

Olin symbioosissa.

Ehkä koin yhtä ensimmäisistä taidekokemuksistani.

Kylpyhuoneen vaalean vihreä ja ruskean keltainen muuttuivat oranssin punaiseksi ja jälleen siniseksi, niin siniseksi.

Näin niin voimakkaita vastavärejä että vuoroin välkkyvät värit siirtyivät, erityisesti sininen, siirtyi myös näille seinille.

Värilliset vaikutteet ja niistä kehittyneet näyt värjäsivät ympärilläni kaiken.

Kehossa oli pysäytys ja samalla se jokin syntyi.

Kikkeli muuttui kireän jäykäksi ja kovana se osoitti seinää kohti. En oikein tohtinut lausua sille, niin...niin, että mitä seinää kohti olisi syytä osoitella - musteen sineen värjäytyneen, holtillisen holtittoman kikkelin kanssa yritin tulla toimeen, ottaa hallintaan.

Värilliset näyt siirtyivät hitaasti kaikkeen muuntuessaan vuoroin siniseksi sekä sen komplementtivärien sekoituksiksi.

Mutta siinä, kaiken sinisen ja varjohämärän salpaamana tuntui oudolta, että jokin minussa liikahti. Niin minustahan kaikki johtui ja juontui.

Niin kuin vähäisen ymmärryksen kajossa ymmärtäisin kuoleman läsnäolon, sen nimen, sen nimenomaisen lähestyessä.

Keho herää eloon, elämän voima muuttaa arvon arvoisen tuhon joksikin muuksi.

Tunsin suurta kunnioitusta nyt kumpaakin mysteeriä, musteen sinestä kiiltävänä pököttävää kikkeliä ja mustepulloa.kohtaan.

Mahdollista että jokin voimakas, elämänhaluinen olisi sisältynyt esanssoituneena tuohon pulloon.

Väri lähti pois vasta useitten mäntysuopa- ja tärpättipesujen jälkeen.

Jäin lopulta epävarmaksi siitä, oliko tuo mustepullosta karannut väri minusta lainkaan poissa, niin syvälle sen vaikutus ulottui.

Tommi Mäkelä